|
AarreRunot.fi - Lämpimästi tervetuloa!
Oletko mahdollisesti piilottanut kirjallisia aarteitasi pöytälaatikkoon? Haluaisitko tietää mitä mieltä muut ovat kirjoituksistasi? Lähetä aarteesi muiden luettavaksi (voit käyttää nimimerkkiä tai omaa nimeäsi) ja voit saada rakentavaa palautetta ja kehuja tuotoksistasi. AarreRunot.fi sisältää mittavan kokoelman pöytälaatikkokirjailijoiden runoja satuja vitsejä laulun sanoja tarinoita sananlaskuja värssyjä ja sanoituksia. Aarre Runot ... Sana on vapaa ... Lähetä oma kirjoituksesi heti tai lue lisää kirjoituksia ...
|
 |
|
 |
|
| Aika on liian nopea minulle. Eikös myös sinulle? On lapset, mies ja muut ja mahdottoman kauniit lasten hymy-suut. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Haaveet haihtuvat kuin syksyiset lehdet myrskytuuliin. Päivät toisiin vaihtuvat ja toiveet toteumatta jäävät. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kylmänkalpeassa yössä he huhuilevat toisiansa.
Mutta he eivät kuule...
Ovatkohan sielut jäätyneet,
vaikka kasvihuoneilmiö vallitsee (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Yritetään muistaa hyvät ja kauniit muistot.
Olkoot ne kukkasia, jotka kasvaa kukkii
levittäen suloista tuoksua ympärilleen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Muistot liitty menneeseen,
usein kauemmas kuin eiliseen.
Muistojen kirjo on monenlainen,
jokaisella meistä omanlainen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Anna minulle aikaa
hetki tai kokonainen kesä.
Ole lähellä jos tarvitsen,
surulle on aikansa,
anna minun itkeä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Se on kuin päiväunelma, jossa unta ei näy. Yöt ovat niin pimeitä talvisin ja päivät ilmaantuu yön jälkeen päivänsäteenä, jossa unta ei tule. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Mihin ne vuodet karkasi
miettii vanhus yhdeksänkymppinen
Nuorena leipää tienaamaan
viisivuotta sodassa kului
muistoissa aika perheen (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
|
|
|
|
| Laiskotellen, lekotellen, niitä näitä mietiskellen, tassujansa venytellen
iso kissa aatoksissa
heinäpäitä katselee
maailmaa katselee. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Punkero
..on ainakin kolme talvea
hyppinyt pihallani..
siis rusakko
toi kolme pikkuista
haistelemaan, mistä talvellakin
ruokaa saa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Aurinkoinen päivä
hymyili aamusta
pilvet erehtyivät
pois pakenivat
yksi kerrallaan
Se loisti kauniimmin
kuin koskaan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ei kertonut vanhus
..sanonut paljon mitään..
toi villalankaa..
sanoen..
ehtisitkö kutoa uudet
entiset rikki menneet. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Elämä |
Kirjoittaja:
Sirpa-Kaarina K. |
|
| Mitä on elämä?.......iloa, rauhaa, rakkautta, onnea, pakahduttavaa riemua, surua, tuskaa,vihlovaa kipua. Elämä! Mitä on elämä? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kaikki asiat on tarkoitus tapahtua kun on sen aika. Vielä meidänkin lamppumme sammuvat, mutta siksi me tässä olemme vielä, jotta voisimme luoda elämän paremman (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Arvoisa Herra Alzheimer.
Sinä tulit kutsumatta,
tunkeuduit meidän elämäämme.
Asetuit asumaan vaivihkaa,
Salaa työnnyit, luikertelit.
Vähitellen rikoit ihmistä,
pala palalta teit työtäsi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Seitsentoista vuotiaana
kihlasi sulho
morsiamen
Rakastuivat heinäpellolla
keskellä sotamyrskyjen
Ei kulkua tiennyt
kohtalon
kumpikaan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olen ollut,
kuin kukkanen kaunis.
Saanut levätä sylissäsi.
Sinä katsot ja kosketat hiljaa.
Sinä kosketat rakastaen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Lähteä kuulaaseen
syysiltaan
Grillaamaan kesän
päättäjäiset
oli niin upea
tuo hämäräinen
tähtien tanssi
taivaallinen
puolikas kuukin
pilkotteli (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tänä aamuna,
Eulaalia Kenkkunen tuli kylään.
En ollut pyytänyt tai edes kutsunut.
Tuli vain, pitkin puhelinlankoja. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kysymykset vastausta vaille jää kuten Joensuun lyseossa aikanaan, kun historian opettaja multa kysyi, että milloin Suomen talvisota alkoi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Lapseni |
Kirjoittaja:
Kaisu Luokkanen |
|
| Lapseni:
Jos voisin ottaisin pelot,tuskat ja jännityksen pois.
Jos voisin antaisin sydämmeesi lokeron jonka voisit avata ettei pelko asettuisi kehiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Alkuliemestäkö elämä alkaa
siitäkö nousee kättä ja jalkaa,
olenko ollut ensin kala
tuota en kyllä uskomaan ala. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Istutan siemeniä multaan,
hoidan, odotan satoa.
Silitän omenapuun oksaa,
pyydän kukkimaan,
hedelmiä poimittavaksi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Paha viha ain on ihmisen sydämessä asustanut. Muisteleppa tarinaa Kainista ja Aabelista. Kain sydämestään pahan valloilleen päästi ja veljensä tappoi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olen yhden savun kylä vain,
joukossa toisten yksinäisten,
aikanaan talooni katon sain,
asuin leveästi majaillain. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Pienen pieni
..ihminen
tunnen olevani
..kaikkeuden edessä
rakkaudessa..
suuria sanoja ei löydy..
..köyhyys tunkee
sisimpääni..
armoa ei anna..
..kuljen paljain jaloin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olet kuin tutkimaton
ulappa.
Kuin tunturia suuteleva
tuulen vire.
Olet kuin aavikon
kuuma hiekka.
Kuin kesäinen polttava
tuli. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuin haaveunta vain
syliisi matkata sain
tunne oli kuin kuumaa laavaa
toiveitteni todeksi saamaa
tuota ensitapaamista unohda en (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Minun elämäni ei muistuta rautatietä,
ei kulje samaan suuntaan
päivästä toiseen.
Se muistuttaa riepumattoa,
sitä on pesty ja
siihen on jalat pyyhitty. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ruusun väri on punainen, joka hohtaa sisällä maljakossa ulospäin sisällä valossa auringonpaisteessa. Ruusunnuppu heijastaa sen johdosta elämäniloa ja se muistuttaa rakkaudesta, jossa on toivoa! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sinun tunteesi
tärkeät ovat
kuuluu läheisyyteen
aistia herkästi
sanomattomat sanat
eleesi viattomat
kuuluu rakkauteen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuljin taakkoineni
ne hiersivät olkapäitäni.
-Askeleeni olivat raskaat.-
Eikä ollut paikkaa,
mihin olisin laskenut taakkani. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tukeasi
kaipaa ystävä
hädän hetkellä
ei sitä kysytä
aikaa
ehditköhän
sitä olla pitää
kuunnella
yrittää ymmärtää
tajuta tuska
käsi käteensä
antaa ja ojentaa
halata lujaa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Miks olo näin levoton
vaikea unta saada on
pyörin paikallain
mietin tulevaa, mennyttä
kaikkea siltä väliltä (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Varpunen pieni ja vaatimaton,
Isän hellässä hoidossa on.
Täysin rinnoin Isää ylistää
ja päivän eineestä kiittää. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Anteeksi pikkusisko
soitin sinulle
hiljaisen itkun
sanattoman pyynnön
huokauksen kuulin
et halunnut joulun
tulevan
et halunnut enää
olla taakka (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Siitä on jo vuosia,kun tällä Munkkiniemen puistotiellä viimeksi astelin. Joulukuussa tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäviisi salama matkan katkaisi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olit sä kaunis kuin kukkanen ja minä pelokas, yksinäinen sukkanen. Elementtisi niin rauhallinen ja turvallinen. Tunsin kuinka sinä välitit minusta, niinkuin minäkin välitin sinusta. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Katselen sielunpeilistä maisemia
menneitä heijastuksia
mustia
Upottaa pettymyksen suo
askelten alla
jalat vajoaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Katselen kaukaista rantaa.
Edessäni siintää mahdollisuuksien saari,
jonka luokse en pääse,
koska en jaksa soutaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Ero |
Kirjoittaja:
Annukka H. |
|
| Jo hänet ensimmäistä kertaa nähdessäsi
tuntui siltä kuin olisit tuntenut hänet koko ikäsi,
itsesi kaikkivoipaiseksi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| On musta maailma.
Rakkautta ei leiju ilmassa.
Mutta kuka muka välittää maailmastamme? On musta maailma,
sitä mustempi mun mieli on! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kultaisena loisti aurinko joka vain sinun nimeäsi toisti.
Poika kietoi kätensä minun kaulani ympäri ja rutisti. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rahisevat huutoni kaiuin läpi porttiholvin, ääneni kuulen, tunnottoman,
huuleni rohtuneet, kuivuneet pelosta, (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Ajatukset palaa vielä, vanhaan verkatehtaaseen
muistan kuinka salaa siellä, harhaan johtaa askeleet
hämärässä meitä veivät, käytävältä huoneeseen
Kumpi meistä enkeleistä, tullessaan toi perkeleen (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ravintola Länsituvassa sittaan ja
olutta kittaan ja sä liihotat pöytään.
Vaan sulle sanon. Mee toiseen pöytään sittaan.
Huono nainen. Huono rakkaus. Ne hyvän
huomenen mieheltä pois hukkaavat. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Jenni oot kiva ja ihmeellinen.
Laulus kuin laulu on peipposten.
Se sointuu ja taipuu kuin
silta päälle meren ja maan,
sitä tulen mä aina ajattelemaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Silmäsi leikkivät säteillä tähtien,
tulit vastaan syksyn kuulautta hymyillen.
Olit saapuva auringon nousun lailla,
kun olin valoa vailla.yksyn kuulautta hymyillen... (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kukki niityllä kaunis orvokki
se loistonsa tielle antoi,
kulki tiellä huoleton kulkuri
joka kädessään kukkia kantoi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Harmaata ohimolla
se sopii sinulle
MIKÄ MIES?
Naiset hurmaa
Alta kulmien katselee
Onko ihanampaa miestä?
OLEN RAKASTUNUT!!! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tapasin pojan vaaleatukkaisen jolla oli siniset silmät ja säkenöivä hymy.
Poika tuli luokseni ja naurahti. Nauroin ja katsoin poikaa sinisiin silmiin.
Kävelimme kunnes poika sanoi: "Oletpas sinä söpö." (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Poika tuo tuulispää,
minun luokse kiidättää.
Syys toi jo ruskan,
poika antoi mulle ruusupuskan.
Heittäydyin sängylle
ja hän seurasi (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Eläinkunta, kasvikunta, kivikunta - Esplanadia pitkin kävellessäni totean, että homo sapiens kohtelee hellästi kivikuntaa, huomioi kasvikunnan ja unohtaa eläinkunnan.
Lämmitetty katu ja pankkien palatsit: eivät ne pakkasella palele! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuinka suureksi on minun kasvettava
Ymmärtääkseni oman pienuuteni
Miten paljon on minun luettava
Tajutakseni kuinka vähän tiedän (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Joka päivä tuohon törmäät. Lähimmäiseen, jolla on vain negatiivisia ajatuksia. Maailmassa ei oo, ei voi ollakkaan mitään positiivista. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kylläpä runosuonta kutittaa,
kynä se paparille sanoja pukkaa.
On siinä monenlaista iloa,
välillä surujen siltoja. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Mennä voitko sinne missä kuulet melun vaienneen ja hiljaisuuden soivan,
missä siivetönkin lintu lentää voi,
ja surun jälkeen kansat ja kansakunnat ilakoivat? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Ilo |
Kirjoittaja:
auringonlasku |
|
| Ilo on tunne jonka tuntee ihminen sisimmässään. Ilo on riemua, naurua ja joskus ehkä itkua. Ilo on tunne, joka auttaa ihmistä menemään eteenpäin elämässä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ilo on mennyt nukkumaan
pienen pieneen kamariin.
Oven on lukinnut perässään
ikkunat kaikki sulkenut,
että rauhassa olla sais. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Riemuiten ajattelen Sinua, Per-Håkan
olethan rakas ystäväni
joka päivä olet mielessäni
olen onnellinen kun
sinut vain nähdä saan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Poika oli pieni mutta en välittänyt.
Kävimme leffoissa ja kuuntelimme rakkaus-lauluja.
Olimme onnellisia kunnes tytöt tulivat ja moittivat että minulla on pieni poikaystävä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Suudelma on punainen väriltään ja sen kosketus on lämpöinen. Se on tarkoitettu suudeltavaksi, joka kestää pitkään. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tikka puuta nakuttaa pubissa miehet tikka tauluun nakkaavat ja puhuvat, että harmaalle taloudelle Suomessa sille pitäisi kait jotain tehdä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Kaipaan sinua isä, neuvojasi ja ohjeitasi.
Ei ne silloin nuorena tuntuneet mukavilta.
Usein kiemurtelin, kuin mato koukussa ja kuuntelin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olit metsämies
viimeisen päälle.
Repussasi oli milloin
teertä tai metsoa
jänistä tai kalaa,
pyydystit kaikkea
luonnosta saatavaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Auto pitäisi katsastaa ja asuntovelkaa lyhentää. Vaan milläpä lyhentelet ja milläpä auton katsastuksen makselet,
kun työnantaja tällaisen lapun kouraan iski. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Suurella rakkaudella
tulossa on
Kuuntelet vain
alla auringon
Läpi tuulen
läpi myrskyjen
Pilvien takaa
jakaa sen
Suurimman onnen
Rakkauteen
Joulun sanoma
sanoo sen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Joulu on jo lähellä
alla tähtitaivaan
syntyy uusi
elämä
itse sinä
tiedät tuon
anna askeltesi
johtaa luo
yksinäisen sydämeen
valoasi vie (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kun olin pieni tyttönen,
aikaisin äitini herätteli.
Kirkkoon joutumaan kiirehti.
Lumi narskui jalkojen alla,
kun kirkkoon kiiruhdettiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Joulun enkelit
muistuttaa
jokaista meitä
sitä tietä kulkemaan
ole lähellä
Rakkaitasi
edes ajatuksissa
eihän itke lähimmäisesi
yksin kotona (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rakkaus Kaikkivaltiaan
alla maan
sekä Taivaan
Sytytä sydämesi
Kynttiläsi
anna
Enkeleitten laulaa
paljain jaloin
lämpöä voi
Kaikkialle jakaa
RAKASTAA (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Joulupukki lahjat tuo, ja ihmiset myös glögiä juo.
Ja kuusetkin koristellaan.
Ja Marja Tyrnin joulushowta katsellaan! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ken oikein joulun sanoman ymmärtää.
Hän itselleen kalleimman lahjan saa.
Sitä ei mikään mahti maailman voi häneltä pois ottaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Isä kuusen
metsäreissultaan toi
ei saanut heti
sisälle tuoda
ulkona kävimme
ihailemassa
Aattona saimme
sisälle vasta
ei kauniimpaa olla
vois (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Illan tullen mummon keinutuoli,
hiljaa keinahtaa.
Kaikki rakkaat pienet suuret,
aatoksissaan sylihinsä sulkee. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Paimenet ensin lahjoja jeesukselle toivat. Merkkinä kaksituhattaluvun kauppiaille, myykää paljon tavaraa.
On joulu kapitalistien myyntivoittojen kulta-aikaa. Suomen asukkaat. Nyt juokaa. Syökää. Tähden Jeesuksen juhlikaa ja rahanne kaikenmaailman jonnin (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| A.Tässä on oikeata jouluaaton tunnelmaa, kun joulupukin parta verisen, viinalta haisevan oksennuslammikon vierelle jää. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
| Lippuni |
Kirjoittaja:
Erkki Saikkonen |
|
| Nouse lippuni
nouse valkoiseen salkoon
nouse ylle matalan majani
syvän sininen ristisi
sointuen valkoiseen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Kuolleena syntynyt poikamme,
tunnethan siellä kuinka kaipaamme sinua.
Saimme tuntea sinut minun rintani alla kuinka kasvoit, näkymättömissä.
Aikaa on kulunut jo 14 vuotta. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ei meren rannalle syntynyt voi sisävesien rannoilla viihtyä. Mä tahdon uidessani meren suolaisen veden kasvoilla tuntea. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Enkelin näin
pimeän läpi
kosketti siivillään
yksi ainoa
kirkas tähti
loisti yli
myrskysään
sinne isoveljeni
lähti (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kello helisi hänen kaulassaan
kimallellen auringon
säteiden valossa
hänet ympäröi
juovuttava
taian omainen tuoksu
kuun loistossa
tähtisateessa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ikävä
jotain menetettyä
satuttaa
kyyneliin asti
ei ne aina
helpota
tuska on
niin kovaa
missä olet
minne menit
kaipaan lujaa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Odotan aina tapaavani sinut jälleen.
Kun se päivä on toivon etten sinua näkisikään
kun pelkään, etten näe sinua enää koskaan,
tunnen sinut, katson sinun kasvojasi jotka hymyilevät. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Kaipaus |
Kirjoittaja:
Sirpa-Kaarina K. |
|
| Juuri nyt tulit
läheisesti mieleeni,
tunsin tuoksusi,
maistoin huuliesi maun.
Tunsin miehisyytesi
naiseudessani. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Minä rakastan sinua, vaikka en koskaan sinua saakkaan.
Taivaal tähdet kertoo rakkaudesta, epätoivoisesta rakkaudesta! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| En haluaisi kaivata,
mutta kaipaan silti,
hän oli siinä kun oli
elämäni hektisin aika,
jolloin häneen rakastuin,
jolloin häneen turvauduin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kaipaan sinua, ihan vähän vaan.
Illan hämärä suutelee päivän viimeisiä säteitä
sytytän kynttilän
ja annan hämärän laskeutua huoneeseen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Istun ja pysähdyn
kuoleman takaa
ensirakkauteni säilyy
lujana syömmessäin
että kaipaan
Hyvää Joulua
Rakkain
Enkeleitten
maahan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| On niin ikävä omiani,
kumpa saisin silitellä
kosketella käsilläni
katseellani hyväillä.
Ovat kaikki kaukana. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Minä avasin muistojen kukkaron.
Sieltä poimin muiston kauniin.
Orvokin, tumma silmäisen,
kerran löysin.
Sen sinulta sain. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Elämän alusta ehkä rakennan. Jos siihen mahdollisuus annetaan.
Rakastuin, se virhe kai oli, taas sain murskatun sydämen, vaikka kuinka yritit väittää ”meillä vielä mahdollisuus on.” (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Leveä vuoteeni yksin nukkua,
tulen lähellesi
ja vatsani suutelee selkääsi.
Pyydän, älä lähde,
et ehkä palaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Tänään olet mielessäni äiti,
kuolemastasi pitkä aika.
Opetit meille lapsillesi
jokaisen ihmisen kunnioituksen
sellaisena kuin he ovat. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sinä kaunis kultahiekka
Laskeudu sisimpääni ja luo uusi alku.
Mutta mille pitäisi luoda uusi alku?
Kesä! Sille se pitää antaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Laine |
Kirjoittaja:
marjaana |
|
| Laineita saa paikoista, joissa on paljon vettä ja jossa on laituri. Laiturille, kun menee ennen uimaan menoa; se kuulostaa kivalta korvissa, kun laineet liplattaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Pieni muurahainen,
raahaa itseään suurempaa taakkaa.
Vakaasti mennä piipertää
kohden määränpäätä.
Tietää tarkalleen suuntansa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ei ollut pilviä
hentoinen tuulonen
heilutteli heiniä
perhonen niin kaunis
liidähti lähelleni
nautiskellen
siipiänsä leyhytellen
kutsui mukaansa
valssiin hienoon
nautiskellen
yhdyin rientoon
kesäisen illan
viettoon. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Pisara lehdellä on kuin päivänpaiste iholla, joka on levollinen. Lehti pysyttelee tasapainossa kuin apilana ilman huolen häivää, puutetta ja ilman mitään. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Valkolehdokki,
kukkanen kaunis.
Vieläkin tuoksusi tunnen.
Silmäni suljen,
muistoissa kuljen,
kauas nuoruuteen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Metsätietä kuljen, hiljaa verkalleen.
Tuoksu jostain tulvahtaa!
Mikä täällä tuoksuukaan
niin hennon ihanalle? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kevät virtaa suonissani
tulee puroina
lammikoina pihallani
lintujen laulun
niin sointuvina
tuulen säveltäminä (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Mustana vielä on maa, mutta taivaalla aurinko lämmittää. Ei enään näy lunta missään päin. On kaunis keväinen tää aamu. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Seison kuin konserttisalissa
aitiopaikalla.
Äänet sulautuvat yhteen
ilman kapellimestariakin.
Oli pakko pysähtyä
jäädä kuuntelemaan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Aamuneljältä
heräillä kauniista
kauniimpaan
keväiseen aamuun
sanatonna
kuunnella säveliä
ystävien
lirkuttelevien (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Ikävä velloo sisälläni,
etsien ulos pääsyä.
En osaa kuvailla sitä sanoilla,
eikä sitä voi piirtää.
Se vain on. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Herra, tule tähän sieluun, vapisevaan, hauraaseen.
Rauhasi anna mieleen, uskon liekki jälleen sytytä sydämeen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Miehen pitää tarkoin miettii, jos akan ottaa, sillä huonosta seuraa vain riitaa ja viinaa, loputonta känniä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Silloin kun käki aamulla kukkuu, useimmat siellä kuitenkin nukkuu.
Sitten kun ihmiset aamulla heräilee, niin jotkut jo marjoja keräilee. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Mistä on kauneimmat kevätjuhlat tehty?
Auringosta, vehreydestä, kesämekon keveydestä.
Suvivirren sävelistä, liikutuksen kyynelistä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Oli pojalla kerran koulussa,
kymppi miikka ja plussa.
Miten poika noin alkoi oppia?
Alkoi rakastaa yhen talon Lottia. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Vanhassa metsässä isossa metsässä
Isolla pellolla vanhalla pellolla
Vanhan kiven hyvin hyvin ison kiven
Isossa puussa vanhassa puussa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Meitä lähestyy ikuinen, pohjaton ja täydellinen pimeys,
läpitunkematon, muuttumaton hiljaisuus.
Ovatko asiat joita pelkäämme unohdus ja ikuisuus? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuin kaunis uni aamun tullen,
kuin ruoho joka hetken kukoistaa,
niin myös ihminen kerran kuihtuu ja katoaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Osa ihmisistä ajattelee, että kuolema on ulospääsykeino kaikesta murheesta. Vaan entä jos kuolema tuottaakin lisää murhetta? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Suuri on ikäväni
et ole lähelläni
vaikka oletkin
en osaa enää
sinulle puhua
olet niin kaukana
kuitnkin lähellä (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Puhalla hiljaa mun purjeeseen,
kun matkaan täältä ikuisuuteen.
Keinuta venettä aalloilla hiljaa,
on siihen helppoa nukahtaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Se oli päivä joulukuun, sitä koskaan unohda en. Kaikki piti olla hyvin, meidän piti nähdäkin piakkoin, mutta kuin salamaniskusta, kaikki muuttui. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Liian lyhyeksi jäi lapsuuden aika,
pois jäi sadut ja taika.
Sortui rakennetut hiekkalinnat,
unelmat yhteiset pirstaleina. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Lapseni......Missä olet lapseni? Vain hetki sitten olit rinnoillani hamuillen maitoa, tuhisevana pienenä nyyttinä. Milloin kasvoit pois sylistäni? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Pienenä tyttönä katselin
nälkäisenä ja vesi kielellä.
Kun naapurin tyttö, ystäväni,
kastoi leipäänsä paistipadassa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rakas lapseni........
... sinä vahva, voimakas,
rohkea ja herkkä poikani.
Kuinka rakastankaan sinua.
Olet kuin auringonpaiste,
vahva kallio ja herkkä lasi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Arttu seitsemän vuotta tuumasi mummilleen:
"Mummi sinulla on vanhat kädet, mutta sinä
olet nuori ja kaunis." (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Lauri, melkein neljä vuotta tuumaili isomummolleen:
"Minulla on kaksi lasta ja kyllä on raskasta hoitaa."
Pienen hetken jälkeen tuumasi:
"Ja kohta tulee kolmas, kyllä on raskasta." (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Miten hyvää ruokaa
äiti/isi laittoi viikonloppuna
kysyin 2v.
´ei meillä ole kattiloita´
ei voinut laittaa...
uskokoon ken tahtoo (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olin sanonut 3 + 4v.lle..sisällä ei juosta..ulkona sitten..
no..tuli pakkaspäivät eikä aikomustakaan pihalle..
4v keksi mielestänsä hyvänkin idean..kengät jalkaan ja talon
ympäri (ok-talo) juoksemalla. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Joulua odotellessa
..muista nuo pikkuiset
kevään sirkuttajat..
..jos sinulla paikka
yksikin..
..laita siemen laulajalle
keväisen...
..ei talvipakkasella
lumen alta..
..evästä löydä
pienoinen.. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sininen säteily
ennen pimeyttä
hämärää jo on
se tulee kohden
niin kauniisti laskeutuu
säveltää taivaan rannat
herkästi maalaa maan
loistaa kauneudellaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Tuuli |
Kirjoittaja:
katjuska |
|
| Tuuli tulee tummin varjoin.
Valtaa maat, meret ja pilvet.
Voimallaan voittaa, puita heijaa, aalloissa laulaa
korvissa kiitää, ajatukset valtaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Jumala, varjelija liikenteen. Ohjaa,
auttele autoilijaa liikenteessä. Maanteillä, kaupunkien ruuhkissa, ulkomailla. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Haluaisin matkustaa toisen maailman rannalle ja upottaa jalkani syvälle hiekkaan.
Päästäni valuisi kaikki tarpeeton hiekan kiteisiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Seisoi mies mustissaan, kuppilan kulmilla yksistään.
-Ajoiko sisälle ankeus arjen, vaiko jano juoman jouvuttavan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| P eeveli
M inua
S iunatkoon!
Kiukuttelen
Vihoittelen
Turhaa hypin sinne tänne!
Punainen tulimeri
Masennus
Ahdistus
Sekasotku (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| On monta syytä muistaa PÄIVÄ NAISTEN,
niin nuorten, vanhain, kaikkein kaunokaisten.
Kuin mummin, äidin, kullan oman armaan,
he ansainneet on huomion sen varmaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Rakkaus alkoi yhdestä hippusesta, jolla oli jo oma tarinansa. Sen työ jäi jälkeen aikaan,jossa ei ollut loppua. Kaikki kiinnosti loppun asti ja aihe oli mietitty tarkasti kaverin saamiseksi. Se toi jotain, joka jäi arvoitukseksi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Suljen silmäni ja hengitän syvään. Tunnen nenässäni vienon kevään tuoksun, siihen sekoittuu multa ja ruoho. Raikas tuulahdus käy kasvoilleni enkä tahdo avata silmiäni. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
| Elämä |
Kirjoittaja:
Marjaterttu |
|
| Äiti huolta kaikesta kantoi
Äidilliset neuvot aina antoi
Tansseihin kun lähdin usein
Tarkisti äiti hiukseni, vaatetuksein (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
| Onnea |
Kirjoittaja:
Raikuli tyttö |
|
| Kuuntele kuinka syksyinen tuuli,
soittaa syksyistä kanneltaan.
Sen soiton myötä sulle,
tahdon onnea toivottaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Jospa saisin käsiini
palan taivaansineä.
Siihen sitten kirjoisin
kultasiipi enkelin.
Sinulle sen lähettäisin
rakkain onnen toivotuksin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Kun perheen kuopuksesta koululainen tulee.
Arki monella tapaa muuttuu.
Kun viimeisenä esikoulupäivänä.
Omaa lokerikkoa tyhjennettiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Vuoksi rahan kaikki Euroopan unionissa uhrataan.
Vain pankkiirit ja osakkeenomistat rikastuu.
Kaiken maailman huijarit potista myös osansa vievät (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| He sanoivat ei jokaiseen asiaan
ja kuinka ollakkaan
Perussuomalaiset vaalit voittivat.
Vaan vastuuntuntoa Suomesta.
Onko heistä kellään? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Kanalassa kaaos painaa, naapurit oli ottanut kukon lainaa.
Nyt on kiire ja hoppu, koska kanamunat ovat loppu. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kansa hurraa messiaalle. Taivaasta tulleelle
kuninkaalle. Kaikki katsovat kohti vapahtajaa
joka ihmiset synneistään armahtaa.
Jumalan poika aasilla kylään ratsasti
kaikki hurrasivat hurjasti. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Näin nöyrtyi Jumala tullessaan
toi armon mukanaan maailmaan,
ei olisi toivoa meillä nyt
ellei olisi Jeesus syntynyt. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ur vänskap är saknaden vunnen
med vännen skall vänskapen dö,
ur känslor är kärleken sprungen
och dess blomma ur saknadens frö. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Että rakastan
sitä pikkuista
prinsessaa
kymmenen
kuukautta mahtavaa
oli sylissäni
jauhoin purkkaa
eikös tämä
yrittänyt samaa
ylähuuli mutrullansa
puhaltamassa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sie etelästä olit, mie Karjalast,
ja piti lähtee suamaan kuntoa paremmaks.
Hait tanssiin minnuu ja kahoit silimmiin,
heti tuntu kuin ois piässy näyttelijäks filimmiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Huomista päivää jo mielessäni elän.
Katseesi kirkkautta, loistetta palvon.
Ole vain vierelläni, hyvä on olla. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Huomenna sytytät jälleen sydämeni täyteen hymyileviä sanoja jotka valaisevat jokaisen sopen mieleni talossa romantiikalla. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Minä rakastan näitä iltojani kanssa sun.
Kun hetken päässä aamu odottaa.
Ja me nauramme ja toisiamme pyyhimme
ja helppo huominen on unohtaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Koen onnen, nautinnon kanssasi sun,
olet rinnallain vielä kun harmaannun.
Et jätä minua koskaan, tiedän sen,
on elämä kanssasi onnellinen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Kilpi |
Kirjoittaja:
Henri A |
|
| Tein parhaani jotta olisit haavoittumatta.
Mutta kukaan ei selviä elämästä loukkaantumatta.
(Et edes sinä RAKKAIN) (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Aurinko irvisteli rumalta taivaalta, enkä halunnut katsoa sitä. Se ei välittänyt. Maailma näytti sairaalta ja välinpitämättömältä ja niin minäkin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Mulle tapahtuu kaikenlaista
Yks ilta me oltiin tuon Annan himassa dokaamassa-
Tää Anna on upee friidu. Siin ois mulla pokaa
vaik onkin mua kuus vuotta vanhempi (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Oppiapa rakastamaan
niin kuin Kristus meitä rakastaa,
ystäväänsä kaikkine virheineen,
omana itsenään, aitona. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tuulen henkäys kasvoillani
meriveden suola huulillasi
maistuu, maistuu
niin hyvälle
kätesi rinnallani
polttaa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rakkautemme tää, polttaa ja kipunoi
tunne sen, on ihmeellinen.
Poskiani kuumottaa, oloni on huumaavaa
ei maailmassa liene parempaa,
kuin kanssasi mä olla saan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tuolta hän tulee,
rakkaani!
Painauduin syliisi,
olimme vain sinä ja minä.
Oli meidän rakkautemme.
Nuoruus ja elämisen riemu. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rakkaus on kuin ikuinen romanssi, joka ei kuihdu eikä kaadu. Se antaa apua ikävään oloon ja yksinäisyyden tunteisiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Huomaat kuinka sinua katselen
musiikkiluokan edessä hymyillen.
Katseesi käännät minuun hämmästyen
tietämättä mitä oikeasti ajattelen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Anna salasana
kirjaudun elämääsi
Ei yhteyttä
väärä salasana
unohtuiko salasana ?
yritä uudelleen
salasana salarakas (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kauniita sanoja Rakkaudesta
Tunteista herkistä
Kelle sitten niitä kirjoitan
Rakkaalleni, sille rakkaalle jota etsin (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Poika kätensä tytölle ojentaa,
tyttö ujosti eleeseen vastaa.
Käsikkäin he kulkevat,
kohti merenrantaa suuntaavat. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Uniikki |
Kirjoittaja:
Sirpa-Kaarina K. |
|
| Siellä sinä olit keskellä ihmisjoukkoa. Sinut oli luotu ja odotit vain minua. Vihdoin me kakasi uniikkia kohtasimme, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Me yössä kahden käydään. Illan tunnelmaa mielet muistelevat. Tulevaan aatokset myös käyvät. Oisko meistä pariksi kaksin astelemaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuvittelenko
tämän rakkauden
joka roihuaa
rinnassani
se on voimakkaampi
kuin kaikki entiset
sinua, sinua vain
odotan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Yö luokseni hiljaa hiipii. Unta en vain mä taaskaan saa.
En sua mielestäni pois saa. Rakastunut yönsä valvoo. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Yksinäinen nakkimakkara jääkaapissa
katseli tomaattia kaihoisasti.
Kuoreton olen, miksi niin?
Puhkesi hän kyyneliin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Aarrearkussa on perhosia; värikkäitä, pieniä ja hentoisia, jotka haluavat ulos, kun aarrearkku avataan iltaisin kesän tullessa huoneeseen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Menneisyydessäsi on takana olevia tehtyjä töitä, tekemättömiä töitä,
sanottuja sanoja, sanomattomia sanoja. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| |
