Hiiri Veitikka ja Dumbo-norsu
Hiiri Veitikka
ihmetytti yleisöä voimillaan.
Kiepautti Dumbo-norsun
kiemuraiselle hännälleen.
Teki temppuja kärsällään,
pyörien hiiren häntä rekkinä
vauhdin hurmiossa,
kunnes putosi pyllylleen.
Siitähän innostuivat
ja nauroivat katketakseen.
Tuntisivat sen nahoissaan.
Dumbo näet töräyttää torvellaan
ja päästelee mölyt, pölyt, mullat
ja tomut ivanaurujen suille.
Hiiri Veitikka hiljalleen jäi odottamaan
seuraavaa näytöstä, jossa Dumbo-norsu
ratsastaa delfiinillä läpi aalloilla surffaillen.
Yleisönä miekkavalaat,
hait ja krokotiilit,
ei pelkoa että nauraisivat.
Ihmeissään olivat,
eivätkä aukaisseet kitaansa,
taputtivat vain
kukin omin evin, pyrstöin.
Huumorin toinen veli.
Kuka nauraa, kelle?
Kuka ei – ja suree?
Seurauksensa on kaikella.
Luonnossa, vesissä –
hengityksessä.
Norsun muisti – se muistaa.
Ja se maksaa!
Hiiren voima – se kestää.
Ja se kantaa!
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)