Kaverilta Vaimo kuoli. Me siinä.
Viikko ryypättiin. Ilmestyi siihen pappi.
Tiina-pappi sanomaan. Ei miehet. Ei noin kuollutta surra saa.
Mä siihen vastaamaan, että mikäs tapa oikein olis.
Ja eikös raamattu naisilta papin hommat kiellä.
Nainen leimahti punaiseksi kasvoiltaan. Änkytti meille.
Tulkaa sunnuntaina messuun.
Yhtenä sunnuntaina kirkkoon aseteltiin.
Tiinaqn saarnaa kuunneltiin ja ohessa mietiskelin,
että mikähän on oikea tapa surra kuollutta
ja sitäkin, että Pwaavali mitähän mahtoi tarkoittaa,
kun kirjeissään mainitsi, että papin homma eivät naisille sovi.
Aikanaan Tiina-pappi kaverin vaimon hautaan siunasi. Tuli siinä Eero.
Tuomaan pullon viinaa. Tossa on. Se oli paras lääke suruun.
Tämän nähtyään Tiina-pappi alkoi meitä valistamaan,
että olemme liian syntisiä helvettiinkin.
Voi meitä. Kuolema. Se minut ja Eeron minne viekään.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)