Kun ilta koittaa ja tähdet taivaalle syttyvät.Aatokset karkaavat kauas tuonne
jonnekin avaruuteen.Ihmisen sielu ja mieli maallisen retken jälkeen.
Saavatko tuolla jossain asuinsijan.
Vallanko totta tuo on.Vaiko vallan satua vain,että tuolla
luona tähtitarhojen kuoleman jälkeen ois paikka armas tuo.Ei siellä olisi
koskaan sielulla ja mielellä murheita laisinkaan.
Taas ilta on tää ja tähdet taivaalla syntyneet.Mietteet matkaavat vain tuolla
jossakin avaruuden tähtien luona.Se mieli miettien päivän jälkeen.
Aamulla päivä alkaa jo vaan se uus.
Kun kuolo koittaa ja tähdet taivaalla loistavat.Onneenkos matkanneet on sielu,
henki,jos mielikin.Sen mistä tietäisi.Se satu vain se.Se vallan vainen.
Vallanko totta tuo on.Kukas sanoo.
varmaksi todeksi tämän,taikka saduksi todistaisi sen.
Vallanko totta tuo on.Vaiko vallan satua vain,että tuolla
luona tähtitarhojen kuoleman jälkeen ois paikka armas tuo.Ei siellä olisi
koskaan sielulla ja mielellämurheita laisinkaan.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)