Ei maa enää ole silleen,
että heinän tuoksu
työväkee niitylle kutsuu
ja nurmella päivänpuolen
heinäsirkat sirittää
ja emäsika nasuineen
seinävierellä makaa
ja syöpäläisiä korvin häätää
Ei maa enää ole silleen,
että kynnöksen multaville
muuttolinnut laskeutuu
ja kesäseuroissa veisuu:
Taas kukkasilla kukkulat...
äärille niityn lainehtii
Maa on multa raatajan,
maa kyyneleitä saa,
kyyneleitä luona riihen
ja auran ruostuneen
... mennyttä vain muistan:
ihmisiä täällä syntyneitä,
lujasti työhön tarttuneita,
ihmisiä elonsa kukinnoista
illan tyveniin kulkeneita
ja päiviä taakse kaartuneita:
ikiauvoisia, elontäyteisiä,
sanomattoman rikkaita päiviä!
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)