Luona kauriin kääntöpiirin
lainehtii kyltymättä meri,
velloo ääretön hauta
ja tuuli hulmuissaan
pärskeitä lyö laivan reelinkiin
ja auringon kilo kuumentaa
kansilankun vernissaa
Elämän käsivarsi ojentuu
joskus onnekkaasti pidellen,
joskus menettäen laivan kaikkineen
Kaipuu pohjaton tarttuu
poikaan keskenkasvuiseen
Hän muistaa kotinsa rannan,
kylän, laiturin ja hyvästijätön kiireen
Sisimmässä vanhan merikarhun
se poika itkee kaipuutaan
aalto kun vierii kääntöpiirin,
pärskeet lyö ja purjeet hulmahtaa
Kajuuttaansa kippari laskeutuu:
Nuori olin silloin, liian nuori
ja liian vanha tänään
meren ulapoita halkomaan
Kerta vielä jos Luoja suo,
piirtää lokiin vakaa käsi
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)