Metsässä lenkillä ollessa,
Kun muut oli juomassa Pollessa.
Minä taivalsin kohti korpisen rantaa,
Mielessä kaksi mummoa vanhaa
Mummo tuo toinen kiitteli kovasti
Kun kaupalla häntä auttelin kivasti
Ei mummo tää tarvinnut lasista maljaa
Vaan hyllystä katseli isoa kaljaa
mummo tuo pieni
Juoppo kuin sieni
Mieleeni muistui
Kun kivelle istui
Perhonen tuo oikein soma
Luonnon luoma, ikioma
Silloin mietin mummoa tuota
Miksipä hänelle tuli juopa?
Nyt mummo tuo yksin haudassa nukkuu
Kun korpisen rannalla käki jo kukkuu.
Korpisen ranta jo siinteli eessäin
Kun mummeli toinen seikkaili päässäin.
Rouva tää soma, niin pieni ja hellä
Oispa sydän hänenlainen joka ihmisellä
Hän tallusti yksin torin laitaa
Kun luokseen menin aikeenain auttaa
Mummolla oli taakka niin suuri
Vaikka aikaa ei ollut minulla juurii
mä kannoin kotiinsa painavat kassit
siit' mummeli tarjosi mahtavat massit
En tarjousta suostunut ottamaan vastaan
Vaan kiitoksen pyysin, sen sainkin hartaan
Nyt kalmoa oottaa mummo tuo lempeä
On sydämensä niin kiltti ja hempeä
Sairaana sängyssä TKn makaa,
kun sukulaiset luonaan kärkyvvät rahaa.
Katselen yksin nyt korpisen pintaa
Ja ihmisen elolle mietin hintaa
Ei eloa täällä korvaa raha
Sitä ymmärrä ei ihminen paha
Kun aaltojen pauhu korvissain soi
En ihmisen ahneutta ymmärtää voi.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
1 kommenttia (kommentoi)Ajatuksia herättävä runo kahden mummon taipaleesta. Pidin kovasti :)
Kommentoija: hequlis . Kommentti lähetetty: 24.10.2016 14:49 | #911