Porinoita ja Lapinpoika
Länsituuli toi mukanansa,
Noidan Porin suunnasta."Mitä mielessä?"
"Etsin tulen sytyttäjää, saunavastan tekijää.
Jospa täältä hänet löytäisin."
Eksyen oikeilta teiltä,
tuoden omenoita,
tuo Porinoita.
Haukkasi Lapin Poika,
noidan tuon Porin omenoita.
Vei ymmärryksensä toiselle tasolle,
korkeuksiin Rakkauden Lähteelle.
Näki Poika Pohjoisen,
uusin silmin, tuon Noidan Porinaisen.
Joka hymyllänsä viekoitteli,
ansojansa viritteli,
tuolle Pojalle hyvien teiden.
Vieden mukanansa Vuorten taa,
Pojan tuon jok' sydämensäkin sinne jättäen.
Ja tullen kotiin, heti Rakkaintansa ikävöiden,
tuota Porin Porinoitaa.
Ei tiennyt Madame Porissa,
millaisen tytln kasvatti.
Kuinka upean, niin ihanaisen,
puhdassydämisen kaunottaren.
Ei arvostanut Äiti tytärtään,
vaan työnsi luotaan kylmään elämään.
Löys' tiensä, tuo tytär Porinoita,
paikkansa löys' Hän vihdoinkin.
Lentäen yli merten vaahtopäisten,
teitten kuoppaistenkin.
Löytäen mieleltänsä samanlaisen,
pojan, tuon Pojan Pohjoisen.
Niin löysivät he toisensa,
nuo onnelliset, verrattomat.
Porinoita ja Lapin Poika,
toisillensa omat.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)