On pimeä ja
talvinen kylmä yö.
Loistaa taivaalla
kirkas tähtivyö.
Tähdet valaisevat
kulkijan polulla,
on hän metsänuotiolle
siinä matkalla.
Kas tuolla näkyy jo
nuotio käsiä lämmittävä,
On koko muu joukko sen
ympärillä piirissä.
Kulkija ojentaa
reppunsa kohti muita,
noita vapisevia käsiä
ja nälkäisiä suita.
On tämä kulkija ollut
roskiksia penkomassa,
kavereilleen ja itselleen
sieltä ruokaa kaivamassa.
Roskiksien avulla tämä
joukko pysyy hengissä,
vaikka joutuvat kulkemaan
rikkinäisissä kengissä.
Kulkija on mennyt tähän
joukkoon mukaan,
kun missään muualla
ei kaipaa häntä kukaan.
Metsästä he käyvät
polttopuita keräämässä
ja siten saavat olla nuotiolla
käsiänsä lämmittämässä.
Tämän joukon ovat
muut ihmiset hylänneet
ja niin he ovat itsellensä
metsään majan kyhänneet.
Heillä ei ole oikeaa
kotia ollenkaan
ja joutuvat pahvilaatikoissa
sitten asumaan.
Heidän kaikkien
hartain toiveensa on:
Että voisivat joskus
saada lämpimän asunnon.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)