Eivät riitele luonto ruohikolla,
revi rikki, tuhoa toistansa.
Eivät värit häijy, vihreys poistu.
Ei multa, tomu, eläviä, siemeniä hyljeksi.
Vesi kultaakin väkevämpi.
Ei ihminen toistansa muuta,
tuhannet yhtä paranna.
Muutos mielen omassa,
vihan, taistot sulattaa sydämessä.
Rakkaus sopuisa, kukat ruohoaalloilla.
Värien loisto, puiden syksy.
Multa, siemen, taimen -Suuripuu!
kaikenääniset oksilla,
rakkauden värit vihatta - sinfonia!
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)