Olen saanut viettää maalla onnellisen lapsuuden.
Kesäisin ojanpientareet pursuivat ahomansikoista, joita pujottelimme heinänvarteen. Voi miten hyvältä mansikkamaito ja mustikkapöperö maistuivatkaan.
Uimarannalle mentäessä tömistelimme ja lauloimme kovalla äänellä, minä mukana, mutta niin eri tahtiin kuin muut. Käärmeet pysyivät suosiolla piilossa. Saatoimme viettää vedessä polskutellen montakin tuntia.
Pyykit pestiin käsin,vesi kannettiin kaivosta ja lämmitettiin padassa. Pakkasimme äidin
kanssa pestyt pyykit isoon saaviin ja kikattaen työnsimme rattaat rannalle, jossa huuhtelimme pyykit. Termospullossa oli kahvia ja eväsleipiäkin oli tehty. Siitä kehkeytyi retkipäivä. Myös mattojen pesu tehtiin retken muodossa ajan kanssa. Saimme ihanan raikkaan tuoksun vaatteisiin ja mattoihin.
Perunamaalla rehotti rikkaruohot. Niitä piti mennä kitkemään, tylsää. Kun isonsiskon silmä vältti konttasin vakoa pitkin perunanvarsien suojassa naapuriin, olihan pesäpallon pelaaminen toisten lasten kanssa paljon hauskempaa. Kuulin äidin huhuilevan ja etsivän
minua no toruja tuli sen päivän päätteeksi.
Syksyllä sain luvan naapurilta poimia päärynöitä puun alta. Niin teinkin, tosin heiluttelin
hentoa puuta saadakseni vähän enemmän hedelmää maahan.
Toisen naapurin herneet olivat paljon makoisampia ja niitä oli iso pelto. Miten kävikään
–onnistunut varkaus päättyi, kun meistä nuorin sanoa tokaisi: ”Kävimme teidän hernemaalla varkaissa”
Perunoiden istutus ja nosto sekä heinätyöt tehtiin talkootyönä. Mukana olivat niin aikuiset kuin me pienetkin ja jokaiselle löytyi oma työtehtävä.
Kuralätäkössäkin oli alle kouluikäisenä mukava hyppiä kuravaatteet päällä. Ei ne lapsuuden kesät aina auringonpaistetta ollut. Välillä satoi ja ukkostikin. niin että salama iski naapuriin ja poltti poroksi koko asuinrakennuksen.
Syksyn tullen pakkasimme eväskorin ja lähdimme äidin ja siskon kanssa pyöräillen sieni
-
jamarjametsään. Se vasta tuntui tylsältä ja pitkävetiseltä. Selkäkin väsyi. Äidin sitkeys palkittiin ja toimme kotiin metsänmarjoja ja sieniä varastoidaksemme talvea varten.
Ensimmäiset sukseni olivat mustat puiset, joissa oli remmit mihin jalka pujotettiin. Sukset
tervattiin ennen käyttöönottoa.
Kouluun kuljimme pyörillä, suksilla, kelkalla ja kävellen niin auringonpaisteessa kuin tuulessa ja tuiskussa.
Talvella totta kai tehtiin lumi-ukko, hiihdeltiin ja lumienkelitkin saivat muotonsa. Liukkaalla kelillä potkukelkat olivat oiva kulkumuoto. Keväällä hankikannot kimaltelivat kevään ensimmäisten auringonsäteiden voimalla ja potkukelkalla oli kiva liukuilla.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)