Jostain kaukaa,
onnenmaasta
liitoon lähti pieni
onnen antaja
halusi hän jakaa
onnen hiutaleita
kaikkialle minne liisi
onnenpusseinensa.
Oli hällä mukanansa
monta onnenpisaraa.
kootuksi ne saanut oli,
hän kyynelistä kirkkaimmista,
lähtehistä surun, ilon,
joita joskus vierähteli,
silmistänsä poskillensa,
saaden aikaan monta,
onnenpisaraa.
Kulki maita maailman,
onnen lapsonen.
jakoi kaikki hiutaleensa,
antoi lisäks’ omiansa,
kultaisia kirkkahia
ei jäänyt yhtäkään,
onnenpussiin itsellensä
onneen johtavaa
onnenpisaraa
Suuren onnen löytyvän
uskoi maailmasta,
pieni lapsonen.
etsi sieltä, etsi täältä,
vaan joutui pettymään
ei ollut päällä maan
ei yhtään rahtua
onnensiementä
kylvettäväks’ kelpaavaa.
Pieni onnenjakaja
oli murheissansa.
maailma ei ollut paikka
jonne kylvää voisi
onnen hiutaleita.
entisetkin oli täällä
täysin maatuneet,
ja kaikki onnenpisarat
kauas kaikonneet.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)