Kylmä viima puhaltaa
metsän latvustoissa
mitähän se aikaan saa
puitten oksistoissa
kun tuuli jatkaa pauhujaan
honkain humistessa
on aika syksyn myrskyin
nyt luonto palelee
kaikki kaunis vehreyskin
pois jo häviää
kesä häipyy saapuu syksy
tuulet viimat myllerrykset
vaan ei totu mieltymykset
riennän tuiman tuulen mukaan
saa itkunikin vaikertaa
kuulehan ei mua kukaan
vain luonto kanssain valittaa
aivan kuten metsän puusto
itkee yössä myrskyn myötä
samoin minut itku valtaa
kulkiessa kohti yötä.
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)