Uni menneisyydestä
Kaapuihin mustiin pukeutuneet.
Päänsä hupuilla peittäneet,
Ringissä ympärilläni.
Olen nuotio räiskähtelen.
Äänettömät hahmot tuijottaa.
Silmät kiiluvat yössä.
Sysimustaa kaikkialla.
Valaisen äärellä minun,
loimuni loisteen,
liekkini levottoman.
Hahmoja pelottavia,
Hetki hiljainen.
Äänetön Ikuisuus.
Liekistä kuumasta eloisasta,
muuntaudun minäksi.
Hahmotun.
Liikkuvat kohti.
Jähmetyn.
Rinki pienenee.
Hyminää kuuluu kaikkialta.
Muistuttaa se hokemista matran,
ääni voimistuu.
Kädet kohoavat,
huput valuvat pois.
Kaikki kuolleet esi-isäni,
ympärilläni.
Kertomassa jotain.
Edestä kuun pilvi poistuu,
valaistuu metsä aukio tuo.
Hahmot usvaan haihtuvat.
Viestinsä jättivät.
Ymmärrän.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)