Tuulena
Tuuli takana tuivertavi,
puhurina ponnistellen.
Tuiskuten tullen minuksi.
Elän tuulen lailla,
kiertelen metsät,
ohitan kaupungit korkealta.
Kovaa pyörittelen,
olen voimakas samalla hento,
särkyvä kristalli.
Tuulen vireenä värisyttäen lammen pintaa,
petäjää taivuttelen,
mielin määrin voimalla myrskyn.
Seestyn, henkäisen pitkän huokauksen,
keräten voimia seuraavaan puhuriin.
Voimistuen voimaksi,
mahdottomaksi hallita.
Tuuliviiriä heilutan,
pannen sen sekaisin.
Illan hiipuessa vaivun tervaskannon koloon,
lepoon hetkisen.
Tervan tuoksun tarttuessa,
tuulen reunaan.
Levitellen aamulla tuoksua tervaksen,
sinne tänne pyörähdellen.
Laittaen kulkijoiden tukat sekaisin.
Nautinolla kirmaisen kohti taivaita.
Syöksykierteellä alas vinhaan,
tullen pyörremyrskynä takaisin.
Tuulena minä.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)