Kävelemme käsikkäin, sormet lomittain
nauramme keskellä ihmisvilinää
Lentokenttä, olemmeko matkalla?
Vierelläsi kulkee joku
ihmiset katoavat ympäriltämme
Hän kävelee ohi, erkanee meistä
en näe kasvoja
Käännyt minuun päin ja sanot: Heippa!
Ojennat kätesi ja irrotat otteesi
Katseessasi on kaiho, anteeksipyyntö
Käännyt hänen peräänsä, etkä katso enää taaksesi
...
Havahdun! Pelkään! Missä olen?
Oliko se kaikki vain painajaista?
Vai oliko se sittenkin enne, ilmoitus
Näinkö kipeä rakkautemme saa päätöksen
rakkaus, jonka ei olisi koskaan pitänytkään syttyä!
...
Ikkunasta, jostain kaukaa,
kuulen yksinäisen kurjen huudon ...
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
1 kommenttia (kommentoi)Huikea runo, unennäköä ja kaaosta. Samanilmainen kuin I. Turgenevin novelli Ero. Hieno loppu.
Kommentoija: Jukka . Kommentti lähetetty: 23.09.2016 1:03 | #904