Oli lapsuus
oli lapsuuden leikit.
oli rantakalliot
niin jyhkeät
meren aaltojen
vuosituhanten
jo saartamat….
oli runsaat
näkkien kengät
kelluen kaislikossa
kuin odottaen
lasten leikkeihin
nyt pääsyään.
Vaan minne näkit
olivat lähteneet
pois kuorensa
rannalle hyljänneet
rantakallioilla
pieni lapsonen
on ihmeissään
näkin kengän
hän rannalta keräilee
sen käteensä pienoiseen
nyt hamuilee
uskooko löytyvän
tuon avatessaan
timantteja.
Vain tyhjää
näkin kuoret sisältää
ei löydy smaragdeja
ei elämää
näkki on jättänyt
meren aallokoille
vain varusteet…
nyt lapsi
on suureksi varttunut
näkin kengätkin kaikki
pois kadonneet
ääriltä rantojen
hän etsien
löytää vain ainoan.
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)