Kaunis Karjala, kaunis Halila.
Syntymäpaikkaansahan ei voi kukaan valita. Minä kuitenkin synnyin juuri siellä , missä olisin varmaan jo äidin kohdussa ollessani halunnutkin syntyä.
Minä synnyin siellä, missä vihreät metsiköt tuoksuivat männyn pihkalta, kuusen kirpeiltä neulasilta, koivujen mahlaisilta mesiltä, sametin pehmeiltä sammaleilta, hentoisilta metsän tähdiltä ja kaikelta paljolta, mikä lapsuuden muistoja kaunistaa.
Synnyin siellä, missä järvien kimmeltelevät vesien selät väreilivät hopeassa kylpien, kesäisen auringon loistaessa kilpaa liplattavien laineiden välkkeisessä kullan hohteessa.
Sain tosiaankin syntyä maailman kauniimmassa kolkassa.
Lumien lähdettyä metsien rinteet ja lehdot täyttyivät valko- ja sinivuokkojen joka keväisistä kukkamatoista. Kesien auringon hehkuvissa päivissä loistivat sinisyyttään villiorvokkien täyttämät niittymaat.
Valkoapiloiden ja kissantassujen vaaleanpunertavat kukkalaikut pistivät silmään voimakkaanväristen tervakukkien lomasta hilliten liiallista väriloistoa. Kesäisessä mäen rinteessä huumasivat taas tuoksullaan ja kauneuden hekumallaan tuomipensaikot, kurkistellen valkohunnuissaan vihreiden koivurunkojen lomista.
Entäs sitten marjamaat. .........
jatkuu????
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)