Talvisodan riehuessa
isäni sotahan sortui.
Rajasissin tehtävissä
sota talven taipaleella
velvollisuuttaan suorittaissa.
Rajajoessa kastettuna
valan vannotun keralla:
- edessäsi kuolo taikka
orjuutesi loppumaton.
Jääkäri seiso vartiana,
sinuun luottavat he aina
kotisi ja synnyimaasi.
Kuukui kaasunsuojelu
miehistöön, taistelussa.
Liikkui rintamien välissä
hiihtäen ja tarkkaellen;
" Kulje hiljaa ettei kuule
viollisen korvat meitä".
Vainolainen hiipii, missä?
kolisevat - panssaritko?
Mahorkkako haiskahtaapi,
ehkä kaasu kiusallinen.
Nuotiko loimottaapi?
Missä joukot hiippalakkien.
Joutui sissin tehtävistä
Muurila ja Hatjanlahti
sotilaaksi eturintaman.
Vainolaisen vainoojaksi;
pystykorva morsiolla,
molotofin koktaililla
vielä käsi kranaatilla.
Isänimaata puolustaissa
kotikontuin kunnahia,
vaimoa ja lapsiansa.
Henkensä vaik` uhratenkin
vihollisen voittajanksi.
Muuttui taistelupaikat
jouksuhaudat ja poterot,
korsut turvekattoiset.
pakkanen myös paukutteli
varpaisiinkin vaikutteli,
sormet jäätyi rukkasissa
aseissakin rautaisissa.
Nälkä kurni suolistossa
soppatykki, missä viipyi
faneri ja haulisoppa.
Entä hetken hiljaisuutta
kesken jyskeen pommituksen.
Taistelu Töppölän joelle
vihelsi kranaatit ja luodit,
kuularuiskut luikahutti.
Vihollinen voimakkaampi
tankkinensa taitavampi
sotilaita suuremmalti
väsyneille veljillemme.
Yläsommehen siirritti
Nuoraalle sen peltoloille
niityille Marjamäen.
Eipä ollut suojausta
miehistölle poteroita
matalia maakuoppia.
Tankkiesteet voimattomat
rivittäin kun saapuivat
sotakoneet rautaiset,
talaketjuin kirskuvaisin.
Kukuksetkin kuusikossa
tähtäilivät uhrejansa
rakosista pellon aidan.
Rivi harva puolustajain
mies vain siellä, toinen täällä
ojapohjan penkereillä.
Ammuksekin loppumassa
ystävikin kaatumassa
kuolon uneen vaipumassa.
Oli rintamain välissä
nuori mies jalatonna.
Tähtitaivas kattonansa
tankkien laulu rattonansa.
Hämärissä taisto taukos
saatiin uhrit noudettua.
Auttoivat asetoverit.
haavoittuneet hartioilla
raahasivat kauemmaksi
kantoivat korsujen kupeille
ensiapuun jiiespeelle.
Alikessu Pohjanheimo
turvaan isäni kantoi.
Kun - toveria ei jätetty;
panemaksi pakkasherran,
vihollisen vangituksi.
Turman teille unhoitettu,
rajan taakse raiskiolle,
kuollehien kumpusille.
Kiitollisna muistakaamme
isäin taistot puolestamme.
Varjelusta Luoja antoi
rukoilivat kaikki kansat.
Pelastusta Suomen maalle.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)