Pieni rikkaruoho
juurtui vahingossa
ei ojan pientareelle
vaan kukkamaahan aurinkoon.
uskoi heiveröinen rikkaruoho
juuriensa voimaan
ja urheana nosti päänsä
unikoiden huomaan
ruusujenkin seuraan
toivoi ystävää hän pionista
joka loisti punaisena - ylpeänä
sitten rikkaruoho rakastui
ritarikannukseen
lauloi tunteensa ja rakkauden
vaan ei saanut ymmärrystä
ei ruusuilta ei pioneilta
ei ritariltaankaan
nauroivat vaan halveksuen
pienuuttaan ja rumuuttaan.
nyt rikkaruoho
tunteet surun murtamina
huomas hämillään
ettei kuulunutkaan kukkamaahan
ja toivoi luokseen ystävää
joka hänet siirtäisi
kaltaiseensa elämään
.----ojanpientareelle.
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)