Oli yö, niin kirkas kesäinen yö
oli tuulten ja huminoivien
vihreiden honkien yö.
oli taivas kirkas ja selkeä
vain kuu öinen ja kalpea
yössä lyhtynä roikkuen
honkain runkoja valaisee
Vaan jossain horisontissa kiiltää
häivä aavistus kultaista päivää
ja honkain huminoissa
metsä härnäten, kuiskien laulaa
tuulen soittamaa sävelmää
joka pyörtäen kiertelee
ja yön sylissä rummuttaa.
Aamun koi, ruskotus purppurainen
honkain katveista kurkaten loistaa
autereet punertaen.
tuuli honkien latvoissa yltyy
aamun säveleen aloittaa
käpy ilkkuen tirskuilee
hongan latvassa huojuen.
Aamu, kullassa hehkuva aamu,
kun loi valoaan hongiston ylle
niin kultaa taikova yö
häipyy paeten metsien huomaan
hongat vain huojuvat hiljaa
kun ääneti putoaa
yöhyt rannoilta maailman.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)