Harmauden huntu leijailee
kuin sumuiset pilvet
auringon valokin himmenee
ja sä murheitas itket
mutta turhaan
kuuntele… kuinka metsien keijut
kanneltaan helistellen
yli metsien kukkuloiden
soitellen tanssien luokses kiitäen käy.
Avaa ikkunat valoon päin
mistä kirkkaus kurkkaa
hunnut pimeyden harmaat
jo kaikkoaa nurkkaan
pois sumuineen.
katsele… näet keijujen tuovan
valoa auringon.
kultaa kiharat säihkyy
ja kitarat kanteleet
heillä helisten soi.
Anna sydämen sisälle tulla
keijuin joukot ja kitarat
silloin sävelin voimin
täällä tuokiot pimeät
sullekin valkenee
laulele… laula keijujen kera
sointuja sävelten
kaikki sumujen hunnut
nuo harmaat ja usvaiset
kauas karkoittaen.
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)