Näin taivaanrannan
näin merien veet
näin eessäni sataman kuulaan.
sinne kiiruhdin hurmio sielussain,
siellä kohtasin rantojen rauhan.
katselin aaltojen pintaa,
jotka sinessä väreillen hiljaa
vedenkalvoa hyväilivät
kuuntelin laulua rantojen lehväin
hyräilin mukana tuulen
sain kuulla ilmoilla kannelten soivan
ja helinän harppujen kielten
sai levoton kaipuuta sykkivä rinta
tyynen leponsa itselleen
siniväreistä laineiden
tuulen lauluista lehvien
säteistä auringon säihkeen
meren kirkkaasta kimalteesta.
Kuinka uskoinkaan elämän polun
yli karikoiden johtaneen
meren lempeään poukamaan
sain vain tavoitella taivaanrantaa
sitä missään ei ollut lain
ei välkkynyt kirkkaus meren
ei väreilleet laineikot
ei havisseet rantojen lehvät
ei harput, kanteleet helisseet
laanneet ei sydämen sykkeet,
ei kimaltanut merikään.
Se oli haave vain pieni ja kaunis
joka sirpaleiksi särkyi.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)