Metsäpolku luminen!
On täysin koskematon metsäpolku luminen,
vaikka vielä eilenkin siellä näkyi jäljet askelten.
Uusi lumi satanut, puhdas vitivalkoinen,
peittänyt on polun metsäisen.
Kulkija hän harhaileva metsäpolulle nyt astuu,
ja lumen pinnan rikkovaiset
sinne jäljet jäävät yksinäiset.
Ei polulla nyt mitään muuta,
on vain jäljet askeleensa yksin jääneen kulkijansa.
Mitä miettii astelija yksinänsä kuljeksiva,
kun jäljet toisten askelten on viereltänsä kadonneet.
Peittää muistot onnelliset tuo puhdas lumi valkoinen,
vaan se salaa kaiken vaieten.
Vaan metsäpolku luminen on ollut myöskin kesäinen.
Puut ja pensaat kukkivina,
nähneet ovat kulkijansa astelevan onnekkaina,
ja jäljet ovat vieriviereen
silloin jääneet polun pintaan.
Kai kuten kesä kukkinensa on se mennyt menojansa,
samoin myöskin kulkijansa tiet on käyneet erillensä.
Ei kahdet jäljet askelten nyt sovi enää yhtehen
vaan kuljeksivat yksinänsä.
Näin metsäpolku luminen vaan on saanut kuitenkin
vain yhdet jäljet askelten.
Se laulun laulaa murheisen kaipuustansa kertovan,
kun jäljet kahdet askelten
vielä jäivät polun pintahan.
===========
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
1 kommenttia (kommentoi)Silmä lepää metsäpolulla ja lepää myös tässä runossa! Taitavasti esille tuotu ajatus.
Kommentoija: Jukka . Kommentti lähetetty: 15.12.2016 2:24 | #917