Hetki aikaa.
Milloin avaruus oli kirkas ja valoa täynnä
milloin katosi kirkkaus, milloin elämä
tuo pieniä iloisia säteitä tihkuva maailma.
Vielä on pieni hetki aikaa
kuule minua, kuuntele minua.
kuuletko mitä minä tunnen, mitä minä toivon
anelen sinua, anna minulle voimaa jaksaa
yksin en tiedä minne kulkisin
minne päin matkani johtaisin
virta kuljettaa vain jonnekin muassaan.
minne, minne, huudan hätääni.
Tulin luoksesi, tulin kuin kerjäläinen.
luulin kerjäläisen tavoin löytäväni murun,
murun jotain, joka lohduttaisi, lämmittäisi.
jotain joka olisi samaa kuin leipä kulkurille
joka kerjää ruumiin ravintoa
tulin kerjäten virvoitusta sielulleni,
ravintoa raihnaiselle, surkastuneelle.
Etsin vettä kuin janoinen kulkukoira,
pisaraa elämän nestettä elääkseni
hämärässä sokkona kulkevana etsin valoa,
kirkasta valoa pimeään maailmaan
etkö koskaan kuule huutoani pimeydestä
etkö kuule tuskaista itkua yön helmasta
minä huudan Sinua, vastaa minulle.
jossain sinä olet, sinä jonka vastausta tarvitsen.
Sinä et kuule äänetöntä huutoani
et halua lievittää etsivän janoista tuskaa
o len kaukana sinun maailmastasi
olet loitonnut jo kauas, karkottanut minut.
minne menen, minne lähden kulkemaan
Olisihan vielä pieni hetki aikaa.
Mutta sinä olet sinä, ja minä vain minä.
= = = = = = =
1/11-2002.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)