Puun latvoja en näe
olen liian pieni ja kumartunut juuria kohden.
Puu humisee ja heiluu, valo lepattaa sen lehvien välistä
ja valaisee sen runkoa ja kasvojani.
Latvoissa loistaa aurinko, yöllä tähdet ja kuu,
kuin lupaus ja kaipaus tuonpuoleisesta maailmasta.
Häikäistyn ja varjostan silmiäni ja
alan kaivaa multaista maata juurien ympärillä.
Keksin että siellä täytyy olla totuudensiemen,
sieltä täytyy löytyä unelman toteutus ja
haaveksintaa niin myös kuin katinkultaa.
Minä vanhenen ja viivyn asioiden äärellä haikaillen,
ehkä löydänkin sen tuoreena kokemani unelman
sitten kun sateen jälkeen aurinko taas paistaa
ja tuuli pudottaa pieniä pisaroita kasvoilleni.
Kun vielä on kesä ja elämäni puu saa kasvaa,
latvoista en piittaa vielä...
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)