Kyynel silmin muistan aikaa lapsuuden, kuinka isä tuli käymään. Kuinka sain istua polvelle ja halata häntä. Kuinka se syli tuntuikaan niin turvalliselta ja mukavalta. Siinä oli meidän hetkemme, jota nyt vaan tässä muistelen. Vaikka olen jo aikuinen ja ymmärrän elämän ja kuoleman olemassa olon. En voi käsittää, että luoja vie aina kaikki ihanat ja kiltit ihmiset pois liian aikaisin. Isä, sinulla oli syöpä mutta voitit sen. Sinulla oli huumorintaju loppuun asti, jos ei olisi ollut olisit hävinyt taistelun jo aikaisemmin. En todellakaan ymmärrä miten selviän hautajaisista. Pelkkä ajatuskin jo saa pään pyörälle ja silmät kyyneliin. Yritän koota itseni ja laittaa kaikki voimani yhteen ja yritän selvitä päivästä. Päivä tulee olemaan raskas, elämäni raskain päivä...Kiitos isä rakkaudestasi...kiitos, että olit Minun isäni. Ja kiitos luojalle siitä, että sain tutustua sinuun ja tehdä elämän mittaisen matkan kanssasi, 55 yhteistä taivalta. Rakkaudella tyttäresi.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)