A.Siitä on jo vuosia,kun tällä Munkkiniemen puistotiellä viimeksi astelin.
Joulukuussa tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäviisi salama matkan
katkaisi.Ja jouduin Joensuunkaduille kulkemaan.Pohjois-Karjalasta i-
sä virkapaikan sai.Tuntemattomaan tämä ihmisen tie vei ja Pielisjoen
rannalla mä usein istuin ja mietin.Mitä mä täällä oikein teen.Miksi tän-
ne vieraisiin maisemiin jouduin muuttamaan.
K.Koskaan sä et et tietää voi,jotta surunko vai iloa eteesi tulevaisuus antaa.
Surunko vai ilonko sä luoksesi saatko.Tietää siitä yksin vain kohtalo.
B.Tuntemattomaan Joensuun kaduille kulkemaan ja asumaan kas mä pää-
dyin.Kuinka monet katkerat kyyneleet vuodatinkaan,kun koulusta kotiin
yksin matkata tuo kumma muukalainen sai.Tuntematonta kaverikseen ei
huolinut kukaan.Ei,ei,ei kukaan.
K.Koskaan sä et tietää voi,jotta surunko vai iloa eteesi tulevaisuus antaa.
Surunko vai ilonko sä luoksesi saatko.Tietää siitä yksin vain kohtalo.
C.Usein mä rukoilin,että armias Jumala.Minut pois täältä voitko johtaa.Ruko-
seni kuultiin.Taas Munkkiniemen puistotiellä astelen,tutuilla maisemilla.
Joensuun kaduille hyvästit heitin.
K.Koskaan sä et tietää voi,jotta surunko vai iloa eteesi tulevaisuus antaa.
Surunko vai ilonko sä luoksesi saatko.Tietää siitä yksin vain kohtalo
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)