Samoihin aikoihin vaivuin kyljelleni maahan ja ympärilläni oleva maailma sumeni silmissäni. En ymmärtänyt missä olin, olin vajonnut johonkin unen kaltaiseen tilaan. En tuntenut lainkaan kehoani enkä kipua käsivarressani.
Olin talossani. Miten päädyin metsäpolulta kotiin ilman Mossea?
Yritin koskettaa vaaleasta puusta tehtyjä lautoja, mutta käteni luisui lautojen läpi. Olohuoneen pöydällä oli vanha valokuva-albumi, jossa oli mustavalkokuvia äidistä ja isästä. En tiennyt isästä mitään muuta kuin mitä äiti oli hänestä kertonut. Tunsin että sielussani oli ihmisen muotoinen aukko, sellainen isän hahmoa muistuttava.
Pöydällä oli auki olevan valokuva-albumin lisäksi Raamattu, jossa oli siniset kannet. Jostakin korkeuksista kuului lempeä ääni: "Minä taivaallinen Isäsi en hylkää sinua milloinkaan. Ja katso, minä olen sinun kanssasi kaikki päivät maailman loppuun asti." Matteus 28:20
Raotin silmäluomiani, jotka tuntuivat raskailta. Näin aluksi vain kirkasta valoa, ja sitten aloin hahmottaa ympärilläni olevan sairaalan lepohuoneen, jossa oli valkoiset seinät. Tunsin jälleen kehoni, ja huone oli yhtä todellinen kuin vihlova kipu käsivarressani.
Luokseni tuli silmälasipäinen mieslääkäri, jolla oli tummat hiukset. Hän kertoi että naapurini olivat huolestuneet kun en tullut kylään sovittuun aikaan, ja löytäneet minut tien varresta vierelläni tyhjät hevosvaunut, ja tuoneet minut lääkärin vastaanotolle. Olin siis ensin pyörtynyt ja sitten nukahtanut.
Ihmettelin oikeassa käsivarressani olevaa kipsiä, ja lääkäri sanoi että yksi käsivarteni luista oli nyrjähtänyt paikoiltaan. Hän oli laittanut käteeni kipsin ja kädessäni olevaan haavaan tikit. Tikit ja kipsi poistettaisiin kahden viikon päästä ja minun olisi silloin tultava Kari-Matti Ollilaksi itsensä esitelleen lääkärin vastaanotolle.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)