Ikävä velloo sisälläni,
etsien ulos pääsyä.
En osaa kuvailla sitä sanoilla,
eikä sitä voi piirtää.
Se vain on.
Paksuna möykkynä,
jonka haluaisi pois.
Ei lähde käskemällä.
Kun on tullut, olkoon.
Kai sillä on oma tehtävänsä
muokata minua,
olemaan ihminen
toiselle ihmiselle.
Minun on oltava
tämän ikäväni kanssa.
Tulee uusi päivä,
ja vie ikävän mennessään.
Minä odotan!
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)