Pienenpieni Enkeli,
taivaalla lenteli.
Tähden sakaralle istahti,
sieltä alas katseli.
Ihmetteli touhua moista,
kun asiat ei alhaalla luista.
Ihmiset kiusaa toinen toistaan,
eivat ole muista moksiskaan.
Kaikilla on kova kiire ja hoppu,
miten siitä tulisi loppu.
Jospa heille uuden suunnan saisin,
ja hymyn huulille nostaisin.
Pienenpieni Enkeli mietti ja pohti,
mikä olisi sellainen konsti.
Keksi keinon oikein hyvän,
melkoisen kultajyvän.
Lähetti hyvänolon tunteen sydämeen,
kun toinen toistaan auttoi jaloilleen.
Oli teko pieni tai suuri,
siitä alkoi murtua itsekkyyden muuri.
Joka päivä onnellisten ketju kasvoi,
ja moni ihminen paremmin jaksoi.
Tuli siitä epidemia suuri,
koko maailman laajuinen juuri.
Pienenpieni Enkeli jälleen alas katseli,
itseksensä hymyili ja onnellisesti hyräili.
Oli mukava katsella tähdensakaralta alas,
Kun hymy ihmisten kasvoja valas.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)