Usvaiseen, pimeään epätietouteen kai maalasin sieluni maisemaa,
huomasin kyynelten sumun läpi katsoa valoa sarastavaa.
Ystävän käteen tarttuessa maisema kirkastui,
alta epätietoisuuden toivon esille toit.
Sait minut ajattelemaan elämän pieniä iloja,
perhettä, lämpöistä kotia,
onnistumisia arjessa,
niin rohkeutta jaksaa minuun loit.
Vaikka elämme täällä vain hetken verran,
vaellus yhteinen on,
ja tie on Herran.
Se antaa voimia jaksaa.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)