Joku kutsuu varjoihin maan
minua piiloutumaan.
Varjoista vaan
on vaikeampi löytää takaisin valoon, päivään nousevaan.
Valo häikäisee liikaa kun on tottunut pimeään,
hämärään jään.
Valo auringon poissa on,
vaan valo poissa Kristuksen ole ei,
jälleen tämä pieni ihminen elämänsä Hänen käsiinsä vei.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
3 kommenttia (kommentoi)Kiitos palautteesta. Auttoi minua hahmottamaan paremmin, mitä oikein tarkoitan runollani.
Kommentoija: Annukka H. . Kommentti lähetetty: 24.08.2012 13:50 | #812
Ihana runo joka kuvaa
elämän ilo asioita ja
varjoisia puolia eli surua.
Pidän tästä. Kiitos
Kommentoija: mirmuli vm.2000 . Kommentti lähetetty: 04.12.2010 11:59 | #218
Mitä kirkkaampi valo.Sitä pitempi varjo.Ja ihmisellähän on aina taipus väistellä valoa.Runossa tulee hyvin ilmi nämä ihmisen kaksi puolta.Itsen ja aikomus ja pimeä puoli,jota varjoksi myös kutsutaan.
Kommentoija: osmo.akseli@netti.fi . Kommentti lähetetty: 16.10.2010 7:19 | #163