Näytit ulos päin tyynelle vaikka katselit sisintäsi kuin kuohuvaa merta.
Yritit kantaa vastuutasi, vaikka sydämesi oli itkenyt verta.
Asioita, joiden vuoksi sinä olet juuri sinä ei enää ole olemassa.
Elämäsi on kuin näytelmä jota olet vain sivusta katsomassa.
Kaikki tämä on kuin heikkojen jäiden tunnustelua, olet kuin ylimääräinen lanka kudottuna liian harmoniseen kankaaseen.
Eksyit omaan elämääsi ja kutomaasi valheiden verkkoon kuin vieraaseen sumujen kaupunkiin.
Ei kannata mennä eteen päin, paikallesi jäät vaan.
Tuuli piirtää sinuun kuvionsa kuin rantahiekkaan tänne saapuessaan.
Vaan kuka meistäkään voi itse säätää elämäänsä?
Kodittoman jäljet hankeen tallautuneen huomaa kun vain kääntää päänsä.
Liikaa nähnyt tyhjää tuijottaa,
mitään jäljelle ei jää kun kuolema kaiken lunastaa.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)