Kerran kesällä, kun mä kesämökillä.
Kaivolta vettä hain iltaruskon aikaan.
Mä kaivonkannella näin miehen istuvan.
Kun luokse ehdin kaivon.
Mies minulle loihi lausumaan.
Minne liekään elämän tie sinua kuljettaa,
niin älä unohda kulkiessasi.
Jumalaa, Jeesusta,
iloista mieltä.
Lähimmäistä aina lämmöllä muista.
Järven rantaan, iltaruskoon mies sitten katoaa.
Järven rantaan,iltaruskoon viestintuoja katoaa.
Järven rantamiin. Katson iltaruskohon.
Hiljaisena luo kaivon jään mä mietteisiin.
Kuka olikaan tuo outo mies kaivolla?
Minne mun elämäni tie johtaa?
Luo kaivon, sitä mä.
Miettimähän mä jään.
Järven rantaan, iltaruskoon viestintuoja katoaa.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)