Rakas Joulupukki!
Tohdin kuin tohdinkin sinulle kirjoittaa näin aikaisessa vaiheessa vuotta! Luultavasti sinulta liikenee silloin enempi aikaa syventyä tähän minun lahjatoiveeseeni. Sinulle satelee varmaan säkeittäin kirjeitä maailman lapsilta ja eittämättä varmaan joiltakin aikuisiltakin, kiirehän siinä ryöstäytyy vallan mahdottomaksi joulun jolkotellessa lähemmäksi.
Minä toivoisin sellaista nappulaa! Sellaista nappulaa, jota voisi kaupan kassalla painaa.
- Ei ei, en tarkoita sellaista nappulaa, jota painamalla voisi maksaa ostokset tuosta noin vain ilman tiliveloitusta tai käteistä. Semmoinenkin mielikuva saattaisi hätäiseltään syntyä!
Juttu vain on näin, että aina kun noita pakasteita ostoskärryyn valitsee ja siihen kassan liukuhihnalle nostelee maitopurkkien sekaan, niin aina se kassaneiti-,
-rouva tai -herra kysyy - tietty ystävällisesti - että laitetaanko pakasteet pieneen pussiin. Kysymys on varmaan sinänsä vilpitön ja asiakkaiden vuosien mittaan antaman palautteen ja toiveiden muovaama, ei siinä mitään.
Mutta kun minä en sitä extrapussia ole kokenut tarpeelliseksi, niin vastaukseni on ollut liikuttavan johdonmukaisesti kielteinen. Liittyköön se extrapussittomuus vaikka meikäläisen tennarin hiilijalanjälkeen, ainakin ripauksen verran. Minkähän kokoinen se muuten mahtaa Petterin hiilisorkan jälki olla? Ja minua kun on käynyt vähän tympimään alvariinsa vastaaminen siihen pienen pussin kysymykseen.
Vaikka ostaisin sitä suussa sulavaa pakastebroileria, niin silloinkin jotenkin sen jääklöntin olen kotiin kuljetttanut ilman ylimääräistä pientä pussia. Ollaankin sitten kesäiseen aikaan vaikka kilpaa hikoiltu kauppakassissa matkustavan pakasteen kanssa.
Niin että jos sinulla, Rakas Joulupukki, olisi siellä pajassa valmistettuja nappuloita, joiden vieressä lukisi teksti:
PAINA HYVÄ ASIAKAS TÄSTÄ, JOLLET HALUA KASSANEIDIN, -ROUVAN TAI
-HERRAN KYSYVÄN, ETTÄ LAITETAANKO PAKASTEET PIENEEN PUSSIIN!
Tietysti valinnanvapaus jää kassalla asiakkaalle sen nappulan painamisen suhteen. Ymmärrän kyllä niitäkin asiakkaita, jotka esimerkiksi tappavan yksinäisyyden armottomassa syleilyssä haluavat kuulla kenties päivänsä ainoana livepiristyksenä tuon kysymyksen kassaneidin, -rouvan tai
-herran ystävällisen moi/hei/hyvää päivää tms tervehdyksen lisäksi.
Että tällainen nappula!
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)